Hoitokohteita


Yhdistysten hoidettavaksi sopivat erityisesti luonnoltaan monimuotoiset, maisemallisesti tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaat, pienet kohteet. Myös harvinaisempien perinteisten maankäyttömuotojen kuten niiton, puiden lehdestämisen (lehtikerppujen teko) ja kulotuksen uudelleen elvyttäminen sopivat hyvin yhdistysten toimintaan.

Hoidon ulkopuolelle on jäänyt pienialaisia, niukkatuottoisia tai muuten hankalasti hoidettavia perinnemaisemia – mm. hyvin kiviset tai lähellä taajaman keskustaa sijaitsevat alueet. Erityisesti kuivia ketoja, kallioketoja ja pieniä hakamaita on ollut vaikea saada uudelleen laidunnuksen piiriin, Näille yhdistys voi olla ainoa mahdollinen hoitotaho.

Kylämaisemassa keskeisellä paikalla sijaitsevat kasvillisuudeltaan edustavat reunavyöhykkeet, pienet peltosaarekkeet, kyläkalliot ja kylätontit sopivat esimerkiksi kyläyhdistysten hoidettaviksi.

Muinaisjäännösalueiden hoito tai uhanalaisten lajien elinympäristöjen hoito kävisivät mainiosti esimerkiksi paikallisille luonnonsuojeluyhdistyksille, joilla on asiantuntemusta ja kiinnostusta uhanalaisista lajeista. Näissä tapauksissa olisi hyvä olla yhteydessä alueellisiin viranomaisiin jo suunnitteluvaiheessa – muinaisjäännösalueella Museovirastoon ja uhanalaisen lajien elinympäristön osalta ELY-keskukseen. ELY-keskukseen kannattaa pirauttaa myös, jos kohde sijaitsee luonnonsuojelu- tai Natura-alueella.kukka2

Viereisessä valikossa on esitelty valokuvin maatalouden ympäristösopimukseen sopivia kohteita ja kerrottu hoitoehdotuksia niille. Kohteet ovat pääosin Varsinais-Suomesta ja Satakunnasta, joten muulla Suomessa myös muunlaiset kohteet voivat soveltua ympäristösopimusten tuella hoidettaviksi.