Reunavyöhykkeet


Tienpientareita, joilta löytyy monipuolista lajistoa, kannattaisi poistaa puustoa runsaasti. Alueellisesta ELY-keskuksesta (ent. Tiehallinto) kannattaa kysellä myös tienvarsien arvokkaiden elinympäristöjen tai uhanalaisten lajien lähiympäristön hoidosta. Tällaiset kohteet voivat sopia hyvin yhdistysten hoidettavaksi, normaalia tienvarsiniittoa tehokkaammin ja monimuotoisuutta huomioivammin.

Kylätien varsilla on usein säästynyt runsas lajisto, vaikka muilla lähialueilla perinnemaisemat ovat vailla hoitoa menettäneet edustavuutensa. Niiltä lajisto voi uudelleen levittäytyä lähialueiden hoitokohteille. Niitto joka toinen vuosikin usein riittää tienvarren kuivan kedon hoidoksi. Kuvissa ketomaisia tienpintareita Varsinais-Suomesta.



Niittymäiset pellon reunavyöhykkeet ovat hyviä monimuotoisuuden edistämiskohteita. Laitilan Vaimaron kohteella kannattaisi raivata nuoret haapavesat ja poistaa jonkin verran järeämpääkin puustoa. Holmassa raivattavaa on enemmänkin, jotta reunan niittyalueita saadaan avoimeksi.